torstai 18. maaliskuuta 2010

Jatkokertomus


Vaimo soitteli Tampereelta. Viimeiset tentit kandin tutkintoa varten olivat liipasimella. Anoppini oli myös saapunut vanhaan opiskelukaupunkiinsa tyttärensä tueksi. Vaimo valitteli puhelimessa, että millä ihmeellä siivousvimman valtaaman anopin puheenparren saisi loppumaan. Se nimittäin hidasti merkittävästi luetun ymmärtämistä.

Ehdotin viledan tunkemista hänen suuhunsa.

Niinsanottuun "suureen ikäluokkaan" kuuluvaa anoppiani, joka kaikesta huolimatta on erittäin fiksu, vaivaa suomalaisen terveydenhuoltoon ja siitä seuraavaan seurannasvaikutuksiin perustuvan parantuneen suuhygienian vaikutukset suomalaisten purukalustoon. Hänen luuloista huolimatta minulla on edelleen suussani omat hampaat, vaikkakin ne ovat moneen kertaan paikatut ja siitä huolimatta ulospäin tasaiset ja valkoiset, kuin Tom Cruisella.

Hän nimittäin oli kysellyt aamulla omia hampaita vesilasista haroessaan vaimoltani, että missä minä pidän hampaitani öisin? Vaimoni kertoi äidilleen, että miehelläni ne ovat öisin hänen suussaan ja jolleivat hänen kankussaan, ovat asiat yleensä normaalilla tolalla.

Puhelun lomassa kuulin kummallista kilinää puhelun taustalta. Epäilin vaimolleni, että anopin tekarit löivät siellä loukkua. Ehdotin, että Gorega Tabsit kannattaisi ottaa käyttöön, ennenkuin teennäiset hampaanirvitykset löytyisivät vastapuolen puhelinkumppanin jaloista. Vaimoni oikaisi minua kertomalla, että kilinä tuli lusikasta, jolla hän hämmensi hunajaa teensä joukkoon.

Hammas -asia jäi minua kuitenkin vaimaamaan senverran, että ajattelin palata siihen anoppini kanssa, kuhan kerkiän. Tuli tunne, että silmä silmästä ja hammas hampaasta.


Tuhannen lehmän kiima

Lappilaiseen maatalouteen ja perinteiseen perheviljelmämalliin huonosti istuva, niin sanottu suuruuden ekonomia on saavuttanut meidät. Eurooppalainen tehomaatalous ja sen monenlaisien muotojen nopea rantautuminen on yllättänyt suomalaiset tuottajat melkein housut nilkoissa. Tuskin kukaan olisi vielä parikymmentä vuotta sitten uskonut, että kaikki nykyisin rakennettavat navetat pitävät sisällään yhden robotillisen verran lehmiä. Suomeksi se tarkoittaa noin 75 lehmää, mutta toisaalta silloin olisi robotista puheleva suljettu pakkopaidassa pehmustetulle osastolle.


Tällä hetkellä eletään sellaisia aikoja, että parikymmentä vuotta viljelijöinä toimineet, alle viisikymppiset viljelijät rakentavat jo toista tai kolmatta navettaansa ennen kuin entiset ovat edes maksettu. Ennen riitti yhdelle sukupolvelle yhden navetan rakentaminen ja kunnia-asiana myös sen maksaminen. EU:n sairaan maatalouspolitiikan mielestä rakentamiseen annetut avustukset ja tuet ovat viljelijöille palkkaa.


Ojalan laskuopin mukaan näin ei taida olla.


Yhteisvaluutan aikakautena ei navettaa alle miljoonan tehdä. Ei tehty kyllä markka-aikanakaan. Tässä vaiheessa pitäisi etusormella pärryttää huulia ja miettiä, että näinkös se oli?

Suomessa toimivien kaupan keskusliikkeiden, Arinan ja Keskon maatalouskauppiaat tietävät tasan tarkkaan, kuinka paljon maatalouden investointeihin on tarjolla EU:n rahaa. Siksipä se näkyy rakentamisen tarvikkeiden ja laitteiden hinnoissa. Ne ovat karanneet käsistä.

Suuruuden ekonomian syöttäminen viljelijöiden tajuntaan kuuluu näiden kauppamiesten strategiaan. Rakennusvimmaan sairastuneen tuottajan oireet muistuttavat pahanlaatuista kiimaa. Kesko ruokkii kiimaa kaupallisella Maatilan Pirkka- lehdellä, jonka sivuilta me saamme ihailla seksikkäitä kuvia uutuuttaan hohtavista navetoista ja lukea ruusuisia tulevaisuuden näkymiä investoineen tilan tulevista maitomeristä sekä tuotetuista lihavuorista. Maatilan Pirkka edustaa kiiman edistämisessä hardcore-linjaa.


Softporno-linjaa vetää Pellervo-seuran Maatilan Pellervo. Luomummasta otteesta kertoo se, että tämän lehden sivuilla voi vielä nähdä entisajan talonpojan käyskentelevän pitkin ahon laitaa TB:n lierihattu päässä. Lakissa on tietysti päivänkakkara ja suussa heinänkorsi. ”Mulla on kasvi päässä” toteaa talonpoika,ja kekkuloi onnellisena vapaana käyskentelevän karjansa luo.

Laajentumiskiimaan sairastuneen viljelijän oireet eskaloituvat. Hän näkee märkiä unia kiiltävistä parsipedeistä, sukkula-ruokkijoista ja edestakaisin liikkuvista ruokinta-automaateista.


Investointipäätös on tehtävä.


Parin miljoonan investoinnin jälkeen hän huomaa, ettei rakentamiseen huumassa ollut ottanut huomioon kaikkea. Vanhat lehmät menivät poistoon, kun eivät sopeutuneet uusiin systeemeihin ja samoin kävi ostetuille hiehoille. Korkoprosentit nousivat pilviin, eikä tuotteista saatava hintakaan ollut entisellä tasolla. Maatalouden muuttuvat kustannukset menivät menojaan eikä tukipolitiikkakaan tuonut helpotusta, päinvastoin. Tähän asti rinnalla kulkeneiden kauppamiesten ja konsulttien kadottua tuottaja huomasi olevansa yksin velkoineen sekä kiiman lauenneen käteen.


Yhtäkkiä viljelijä muisteli kuumeisesti niksipirkkaa ja sitä, että miten ihmeessä emännän sukkahousuista väsättiin hirttonaru?

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Jatkokertomus: Erään avioliiton anatomia

Oli oltu jo kaksi vuotta naimisissa, eikä vaimon mukaan vielä edes vituttanut. Ei ainakaan sanojensa mukaan. Käytöksen mukaan olisi aika-ajoin voinut luulla muuta.

Kahteen vuoteen ei yhdessäoloa ollut kuitenkaan kertynyt kovin merkittäviä määriä, sillä vaimo opiskeli kuudensadan kilometrin päässä viikot ja kävi kotona kääntymässä vain viikonloppuisin. Kaveri ihasteli avioliittoani sanomalla, että pysyypä suhde tuoreena, kun ei olla vastatusten 24/7. Lisäksi hän kyseli, etteikö minua pelottanut, kun vaimo joka jumalan sunnuntai-ilta lähti junalla kohti etelää? Kerroin ettei se juurikaan pelottanut, mutta se ehkä pelottaa, kun hän ei enää jonain kauniina päivänä lähtisikään, vaan jäisi kotiin. Kuinka parisuhteen tuoreuden sitten kävisi?.

Maanantaina tuli televisiosta iltamyöhäällä prinssessa Dianan traagisesta elämästä dokumentti, jota vaimon kanssa antaumuksella katseltiin. Diana kuoli 36-vuotiaana päästyään jotenkuten irti hörökorvaisesta prinssistään. Rattopoika Dodi risteilytti nuorikkoaan Välimerellä ja lounastutti Ritzeissa ja muissa ökyihmisten suosimissa paikoissa. Rahvaalla ei näihin paikkoihin kyllä olisi ollut edes mahdollisuuksia mennä, sillä pelkkään narikkamaksuun olisi huvennut koko vuoden palkka. Dokumentissa Diana pelkkää hyväntekeväisyyttään puhutteli AIDS-potilaita ja polkumiinoja polkeneita yksijalkaisia. Diana teki hyvää muillekin kuin Dodille.

Dokumentissa käytiin läpi Dianan isän, Spencerin Jaarlin, hautajaiset. Alkoholisoitunut Jaarli kuoli kirroosiinsa hieman ennen kaunista Englannin kukkaansa. Kerroin vaimolleni, että Spencerin Jaarlin hautajaisissa Suomea edusti Pirkkiön Jaarli. Siltä istumalta vakuutteluni eivät menneet läpi.

Uusioperheeseemme kuuluu kissalauman lisäksi myös edellisestä avioliitostani murkkuikäinen poika. Kännyköiden kadottelun ohessa hän käy myös koulua ja seurustelee. Nykyajan teinit ovat näissä asioissa minun ikäluokkaani valovuoden edellä. Suomen Kuvalehti uutisoi, että Nokia tekee 14 kännykkää sekunnissa joka päivä ympäri vuoden. Kommentoin pojalleni, että hän kadottaa samassa ajassa kuusitoista.

Jatkuu...

torstai 11. maaliskuuta 2010

Kamariorkesteri

Me Naiset -lehden mukaan naapurimaalaisen maitopurkin ostaja on joko homo, monarkisti tai köyhä. Tai kaikkea yhdessä. Onkohan valiolaisen purkin ostaja sitten hetero tasavaltalainen, joka sattuu olemaan myös rikas, mene ja tiedä.
Maaottelu maitomarkkinoista kuitenkin on tosiasia, vaikkakin tämän ottelun aloittivat tanskalaiset, jotka pumppaavat ulkomaanvientiin saman määrän maitoa, jonka valiolaiset tuottavat koko Suomessa.
Ruotsalaiset laittavat vain vahingon kiertämään. Kyykkyyn tässä taistelussa pannaan suomalaiset maidontuottajat.
Ahtaajien lakko on näyttänyt meille, mihin todellinen etujärjestö halutessaan pystyy. Kyykkyyn menee yhdessä Suomen teollisuuden kanssa myös muut SAK-leirin alaisuuteen kuuluvien järjestöjen palkansaajat. Palkanmaksukielto uhkaa Paperiliittolaisia.

Mitä tekee suomalaisten tuottajien etujärjestö MTK tässä tilanteessa? Tapansa mukaan ei yhtään mitään. Simonkadun käytävillä saatetaan asioista supista ja voivotella tilannetta, mutta julkisuudessa ollaan hiljaa.

Miksi?

Se johtuu MTK:n rakenteellisesta viasta, jossa yksi etujärjestö ajaa kymmenien tuotantosuuntien harjoittavien etuja. MTK ei voi ottaa kantaa ruotsalaiseen tuontimaitoon, koska parikymmentä prosenttia maidontuottajista on Arlan lipun alla olevia. Loput kahdeksankymmentä ovat kotimaisen Valion tuottajia.

Mietitäänpä kuvitteellista tilannetta, jossa olisi käynyt niin, että itäsuomalainen meijeri, jonka omisti karjalaista syntyperää oleva Jevgeni Nikolaitshev Tuppurainen, myi osake-enemmistön moskovalaiselle Novaja Gazeta meijerille pari vuotta sitten. Novaja Gazeta -meijerin maitomäärät olivat viisi kertaa suomalaista Valiota suuremmat.
Novaja oli laittanut aiemmin georgialaiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset ja siinä sivussa myös balttialaiset maidontuottajat konkurssiin maksamalla heille hintaa, joka ei vastannut tuotantokustannuksia.
Suomalaisille he lupasivat parempaa hintaa kuin mitä Valio maksoi. Sadat tuottajat tarttuivat syöttiin. MTK perusti ensitöikseen valiokunnan, jonka nimi kuului ”Balttialaisperäisen maidon isotooppimäärävaliokunta”.
Valiokuntaan nimettiin tuottajien lisäksi uusi johtaja MTK:sta sekä johdosta sihteeri. Vientivastuun kantava Valio joutui alentamaan tuottajahintaa. Siinä vaiheessa kyseltiin, että miksei MTK ajanut enemmistöön kuuluneiden tuottajien etuja millään tavalla. Novaja -meijeri alensi syöttiin tarttuneiden tuottajahintoja gruusialaisten tasolle heti jalansijan täältä saatuaan.
Samaan aikaan Simonkadulla aloitettiin uuden lisäsiiven rakentaminen MTK:n rakennuksen kylkeen. Sattuneesta syystä siitä tuli isompi kuin eduskunnan lisäsiivestä, sillä olihan kevään kynnyksellä perustettu lisää uusia valiokuntia. EU:n sallittua geenimanipuloidun perunan koeviljelyn aloittamisen, tarvittiin kolmelle viljelijälle oma valiokunta, johon MTK osoitti yhden uuden johtajan ja hänelle johdon sihteerin.

Tavalliselle tuottajalle MTK muistuttaa kamariorkesteria. Keittiössä istuessaan tuottaja sen kuulee, muttei näe.