Lappilaiseen maatalouteen ja perinteiseen perheviljelmämalliin huonosti istuva, niin sanottu suuruuden ekonomia on saavuttanut meidät. Eurooppalainen tehomaatalous ja sen monenlaisien muotojen nopea rantautuminen on yllättänyt suomalaiset tuottajat melkein housut nilkoissa. Tuskin kukaan olisi vielä parikymmentä vuotta sitten uskonut, että kaikki nykyisin rakennettavat navetat pitävät sisällään yhden robotillisen verran lehmiä. Suomeksi se tarkoittaa noin 75 lehmää, mutta toisaalta silloin olisi robotista puheleva suljettu pakkopaidassa pehmustetulle osastolle.
Tällä hetkellä eletään sellaisia aikoja, että parikymmentä vuotta viljelijöinä toimineet, alle viisikymppiset viljelijät rakentavat jo toista tai kolmatta navettaansa ennen kuin entiset ovat edes maksettu. Ennen riitti yhdelle sukupolvelle yhden navetan rakentaminen ja kunnia-asiana myös sen maksaminen. EU:n sairaan maatalouspolitiikan mielestä rakentamiseen annetut avustukset ja tuet ovat viljelijöille palkkaa.
Ojalan laskuopin mukaan näin ei taida olla.
Yhteisvaluutan aikakautena ei navettaa alle miljoonan tehdä. Ei tehty kyllä markka-aikanakaan. Tässä vaiheessa pitäisi etusormella pärryttää huulia ja miettiä, että näinkös se oli?
Suomessa toimivien kaupan keskusliikkeiden, Arinan ja Keskon maatalouskauppiaat tietävät tasan tarkkaan, kuinka paljon maatalouden investointeihin on tarjolla EU:n rahaa. Siksipä se näkyy rakentamisen tarvikkeiden ja laitteiden hinnoissa. Ne ovat karanneet käsistä.
Suuruuden ekonomian syöttäminen viljelijöiden tajuntaan kuuluu näiden kauppamiesten strategiaan. Rakennusvimmaan sairastuneen tuottajan oireet muistuttavat pahanlaatuista kiimaa. Kesko ruokkii kiimaa kaupallisella Maatilan Pirkka- lehdellä, jonka sivuilta me saamme ihailla seksikkäitä kuvia uutuuttaan hohtavista navetoista ja lukea ruusuisia tulevaisuuden näkymiä investoineen tilan tulevista maitomeristä sekä tuotetuista lihavuorista. Maatilan Pirkka edustaa kiiman edistämisessä hardcore-linjaa.
Softporno-linjaa vetää Pellervo-seuran Maatilan Pellervo. Luomummasta otteesta kertoo se, että tämän lehden sivuilla voi vielä nähdä entisajan talonpojan käyskentelevän pitkin ahon laitaa TB:n lierihattu päässä. Lakissa on tietysti päivänkakkara ja suussa heinänkorsi. ”Mulla on kasvi päässä” toteaa talonpoika,ja kekkuloi onnellisena vapaana käyskentelevän karjansa luo.
Laajentumiskiimaan sairastuneen viljelijän oireet eskaloituvat. Hän näkee märkiä unia kiiltävistä parsipedeistä, sukkula-ruokkijoista ja edestakaisin liikkuvista ruokinta-automaateista.
Investointipäätös on tehtävä.
Parin miljoonan investoinnin jälkeen hän huomaa, ettei rakentamiseen huumassa ollut ottanut huomioon kaikkea. Vanhat lehmät menivät poistoon, kun eivät sopeutuneet uusiin systeemeihin ja samoin kävi ostetuille hiehoille. Korkoprosentit nousivat pilviin, eikä tuotteista saatava hintakaan ollut entisellä tasolla. Maatalouden muuttuvat kustannukset menivät menojaan eikä tukipolitiikkakaan tuonut helpotusta, päinvastoin. Tähän asti rinnalla kulkeneiden kauppamiesten ja konsulttien kadottua tuottaja huomasi olevansa yksin velkoineen sekä kiiman lauenneen käteen.
Yhtäkkiä viljelijä muisteli kuumeisesti niksipirkkaa ja sitä, että miten ihmeessä emännän sukkahousuista väsättiin hirttonaru?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti