Jatkokertomus

Vaimo soitteli Tampereelta. Viimeiset tentit kandin tutkintoa varten olivat liipasimella. Anoppini oli myös saapunut vanhaan opiskelukaupunkiinsa tyttärensä tueksi. Vaimo valitteli puhelimessa, että millä ihmeellä siivousvimman valtaaman anopin puheenparren saisi loppumaan. Se nimittäin hidasti merkittävästi luetun ymmärtämistä.

Ehdotin viledan tunkemista hänen suuhunsa.

Niinsanottuun "suureen ikäluokkaan" kuuluvaa anoppiani, joka kaikesta huolimatta on erittäin fiksu, vaivaa suomalaisen terveydenhuoltoon ja siitä seuraavaan seurannasvaikutuksiin perustuvan parantuneen suuhygienian vaikutukset suomalaisten purukalustoon. Hänen luuloista huolimatta minulla on edelleen suussani omat hampaat, vaikkakin ne ovat moneen kertaan paikatut ja siitä huolimatta ulospäin tasaiset ja valkoiset, kuin Tom Cruisella.

Hän nimittäin oli kysellyt aamulla omia hampaita vesilasista haroessaan vaimoltani, että missä minä pidän hampaitani öisin? Vaimoni kertoi äidilleen, että miehelläni ne ovat öisin hänen suussaan ja jolleivat hänen kankussaan, ovat asiat yleensä normaalilla tolalla.

Puhelun lomassa kuulin kummallista kilinää puhelun taustalta. Epäilin vaimolleni, että anopin tekarit löivät siellä loukkua. Ehdotin, että Gorega Tabsit kannattaisi ottaa käyttöön, ennenkuin teennäiset hampaanirvitykset löytyisivät vastapuolen puhelinkumppanin jaloista. Vaimoni oikaisi minua kertomalla, että kilinä tuli lusikasta, jolla hän hämmensi hunajaa teensä joukkoon.

Hammas -asia jäi minua kuitenkin vaimaamaan senverran, että ajattelin palata siihen anoppini kanssa, kuhan kerkiän. Tuli tunne, että silmä silmästä ja hammas hampaasta.