Sotiemme
veteraanien määrä vähenee vääjäämättömästi. Eri vuosikymmenten erilaiset
poliittiset ilmapiirit eivät aina ole kohdelleet heitä kovinkaan korrektisti.
Seitsemänkymmentäluvun suomettumisen aika taitaa olla pohjanoteeraus
veteraanien kohtelussa. Isäni, joka oli sotinut viisi vuotta parhaasta iästään,
ei tohtinut retostella vastustaneensa Neuvostoliiton mahtia. Samoin oli Lottana
työskennelleen äitini laita.
Onneksi
nykyään on tajuttu veteraanien todellinen merkitys nykysukupolvien
hyvinvoinnille ja vapaudelle. Heidän ansiostaan me suomalaiset emme joutuneet
jakamaan veljeskansamme, virolaisten kohtaloa.
Kuntatasolla
veteraanien huomioiminen palveluiden tasossa ei ole suuri kuluerä. Keminmaalla
veteraaneja, joihin kuuluvat myös Lotat, ei ole enää jäljellä kuin kourallinen.
Pienillä eleillä kunta voi osoittaa kunnioituksensa heitä kohtaan. Yksi ele
voisi olla esimerkiksi se, että Keminmaan kunta maksaisi veteraaneille
kuljetuksen ja sisäänpääsymaksun Kemin uimahalliin viikoittain.
Tällaista on
jopa toivottu.
Kuluneella
valtuustokaudella Keminmaalla on onneksi panostettu vanhusten hyvinvointiin.
Kallinrannan laajennus on aloitettu ja tekeviä käsiä on palkattu lisää. Hoidon
hyvän tason olen saanut nähdä konkreettisesti siinä, kun olen seurannut, miten
hyvin 91-vuotias äitini siellä viihtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti